*

Joulupukki muisti kahdella tilkkulahjalla. Olen kai ollut edes vähän kiltti.  Ystävältäni, Tilkkutaiturin Tyttäreltä sain jouluisen patakintaan. Hän lienee arvannut (= huomannut) Suutarin Lapset ry -syndroomani. Olen viimeisen vuoden aikana tehnyt näitä kyökkihommissa tarvittavia työsuojeluvälineitä melkein viidenkymmenen patalapun verran, mutta omassa käytössä olevat patalaput ovat surkeuden perikuva. Vanhimmat omista ovat vuodelta 1985, Marimekon siniraitaisesta Jokapoika-kankaasta tehdyt laput, jotka ostin kesälomareissulla Kiteen tehtaanmyymälästä. Laatu on tuolloin ollut aivan toista kuin nyt, mutta alkavat ne väkisinkin olla jo aika kulahtaneen näköisiä. Mutta nyt ei hätää, kaunis kinnas ja tuntuu olevan välissä riittävästi toplinkiakin.  Kiitokset Tilkkutaiturin Tyttärelle!


Toinen ihana lahja oli Quilttales-blogin Sadulta saamani yllätys. Pieni kaunis Mystery Block-liina, jossa on käytetty samaa orvokkikangasta, jota upotin rantasaunan päiväpeitteisiin. Minulla oli pihajuhlia varten neljä pöytäliinallista orvokkeja, mutta sain niistä kylläkseni (kun kaikki lapset oli jo ripitetty ja ylioppilaistuneet/valmistuneet), joten liinat saivat  kokea muodonmuutoksen päiväpeitoiksi.

Ihailen Sadun huumorintajua, kun hän lisäsi orvokkikuormaani herttaisella tavalla. Liinan sijoituspaikka oli heti selvä: se menee peittämään rantasaunalle tylsää jääkaapin päällistä ihan toisen orvokkipeiton viereen. Ongelma vain on, kummin päin tuota liinaa pidän, molemmat puolet kun ovat niin kauniit! Liina on erittäin huolellista työtä, reunat ja kulmat niin kauniisti tehtyjä, että mieleni teki purkaa pikkuisen nähdäkseni, miten oikeaoppinen kulma tehdään. En kuitenkaan halunnut pilata kaunista työtä. Iso kiitos Sadulle!

Lämmin kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Ilo on kiva jakaa! Tilkunviilaajalle kiitokset vinkistä kassin sankojen suhteen. Kassin saaja oli mielissään ja ripusti kassin tumman uunin peltitappiin kuin tauluksi. Nolottaa tunnustaa, mutta vielä matkalla mietin, jos jättäisin kassin kuitenkin itselleni ja veisin pelkät pyyhkeet.  Mutta ei huolta, uutta crazya pukkaa, ja paremmin omaan värimaailmaan sopivaa.

Viikonlopun ohjelmaan kuului myös käynti Retretissä, Tyko Sallisen sekä muiden ekspressionistien taiteeseen tutustuminen. Paluumatkalla poikkesimme pikaisesti Lappeenrannan Rauhassa olevilla loma-asuntomessuilla. Etsiskelimme ideoita rantasaunan terassin kesäkeittiön rakentamiseen, mutta hulppeiden (ja tolkuttoman kalliiden) loma-asuntojen (käytännössä omakotitalojen) terasseilla ei ollut kuin kaasugrilli ja mahtavan kokoinen poreamme. Terasseille oli suora näköala ainakin parin naapuritalon ikkunoista ja terasseilta. On siellä ammeessa kiva porista, kun naapuristossa verhot heiluu. Ai niin, eihän siellä kaikissa ikkunoissa verhoja ollutkaan.
 











Tämä herttainen kattausliina oli pakko ikuistaa muistin tueksi, vaikka ei ihan mahdu tilkkutyökategoriaan.

Koska poikkesimme messuilla sukkelasti, en ehtinyt perehtymään tuotteiden suunnittelijoihin, myyjiin tai materiaaleihin.  Enkä edes enää muista, mistä mökeistä nämä kuvat ovat. Enkä ostanut sitä täydellistä sisustusluetteloa, joten joudutte tyytymään näihin kuviin, jos ette itse mene paikalle tai osta sitä täydellistä sisustusluetteloa. (Varmuuden vuoksi ilmoitan, etten ole loma-asuntomessujen tai sisustusluettelon piilomainostaja, enkä saa taloudellista enkä muutakaan hyötyä, vaikka menisittekin sinne ja/tai ostaisille luettelon. :-)

PS: SatunNaisella on kiva kesäkassiarvonta

Nettiin eksyttyäni löysin aivan upean blogin tikkaukseen liittyen, The Free Motion Quilting Project.
Siellä on "oppitunteja" tikkaukseen liittyen ja melkein "kädestä pitäen" ohjausta sekä harjoituksia. Taitaa taas huominen mennä videoita tuijotellen ja tikkausta treenaten. Huonompiakin harrastuksia voisi tietenkin olla...

Eilen vietin mukavan ja muistorikkaan iltapäivän entisten kollegoitteni kanssa. Olimme yhdessä  jättämässä jäähyväisiä entiselle työpaikalleni, jonka toiminta päättyy muutaman kuukauden päästä. Samalla muistimme synttäreitään samana päivänä viettänyttä ja pian eläkkeelle siirtyvää työkaveriamme tilkkupeitolla. Jokainen lahjapeiton tekoon osallistunut oli tehnyt yhden tilkun, joista oli sitten tehty lahjapeitto. Aika ihana kokonaisuus, vaikka kukaan tilkkujen tekijöistä ei ehkä ollut juurikaan selvillä muiden tekijöiden aikeista.Muutamaan tilkkuun oli printattu lisäksi lahjan saajan kuvia vuosien varrelta. Kelpaa tämän alla köllötellä eläkepäivinä ja muistella mukavia työkavereita ;-)

Kun oman työn valmistuminen kestää, pitää lainata toisilta. Koulumme käsi- ja taideteollisen osaston opiskelijat olivat valmistaneet kauniita tilkkutöitä, jotka tulivat lasivitriineihin näytille. Harmi vain, että kaunis ja erikoisella tekniikalla tehty tyyny ehti hävitä sieltä ennen kuin ehdin saada kameran mukaani. Pötkylätyynyn kirjakangas on aika hauska!

Kiitokset Tilkkutaiturin Tyttärelle! Ihana joululahjapussukka! Tähän voi piilottaa vaikka joulunamit. Ehkä minäkin ensi jouluna voin antaa jo tilkkuilun tuloksiani lahjoiksi -  kunhan ensin pääsen noista peitoista. Ensimmäisen ja sen pienemmän tikkaminen on loppusuoralla, viimeistely taitaa kuitenkin jäädä loppiaisen jälkeen.

D-insinööri pääsi pussukan kuvaamisessa testaamaan uutta kameraansa, jälki on kieltämättä hiukan toisenlaista kun pienellä pokkarilla.