*: Tyynyt

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tyynyt. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. elokuuta 2021

Tikkausta, tyynyjä ja epp-rasia

Bernina Aurorani on edelleen maahantuojalla päivityksessä, mutta tekemistä on ollut siitä huolimatta. Tikkausjonosta purkautui ensin pienemmät työt, kaksi tyynyä, Make Modern-lehden Harvest-malli ja viime kesänä Perheniemessä tehty hirsimökkimuunnelma.

Harvestiin tikkasin lehdyköitä tai tähkiä tai mitä nyt kukakin tässä näkee.

Keskelle tuli rinkula sekä harmaalla että keltaisella tikkauslangalla.

Tyynyä suunnitellessa mietin ensin ihan muita värejä, mutta mallin keltainen ja harmaa miellyttivät niin paljon, että taivuin suunnittelijan värivalintaan. Etenkin kun kotoa löytyi paikka tälle väriyhdistelmälle. Eteisessämme on vanhempieni v. 1958 hankkimat nojatuolit, jotka kunnostutin kymmenisen vuotta sitten. Näissä istutaan aika harvoin ja laitoin tyynyyn ohuehkon täytteen, joten vielä mahtuu tyynystä huolimatta istahtamaan tuolin reunalle kenkiä jalkaan laittaessa.

Perheniemen tilkkukurssilla 2020 tehty hirsimökkimuunnelma löysi myös tikkinsä, kylläkin pitkän kaavan kautta.

Versio 1: Tikkasin (=yritin) vapaalla konetikkauksella käsivaralla muutaman millin sauman viereen, ei onnistunut, tuli kaikkea muuta kuin suoraa. Onneksi ei tarvinnut purkaa kuin kymmenisen senttiä.

Versio 2: Tikkasin vanhalla Berninallani suoraa tikkiä samaan kohtaan. Ei näyttänyt hyvälle. Kapeissa kohdissa liikaa saumoja pienessä tilassa. Purin 20 cm.

Versio 3: Tikkasin vapaalla tikkauksella saumojen väliin samantapaista kuviota kuin toiseenkin tyynyyn. Kapeita osuuksia, mutta näytti aluksi ihan kivalle. Sitten alkoi tuntua, että tyynyyn tulee likaa tavaraa ja alkuperäisen pinnan kuviointi katosi. Ratkoja kehiin ja tikkaukset purkuun. Tikattu oli noin kolmannes pinnasta.

Versio 4: Tikkasin vanhalla Berninalla suoraan saumaan. Nyt alkoi kelvata tällekin tekijälle. Viuhkakuvio korostui ja tilkkukuvio pääsi oikeuksiinsa.

Versio 5: Tummaan lilaan reunaan piirsin samanlaisia kuvioita kuin tilkkupinnassa, mutta pienempinä. Yhtä reunaa tikkasin puoliväliin. Oli niin levoton ja vei huomion keskiosasta, että purin pois. Reuna on nyt kokonaan ilman tikkausta.

Tilkkupinnan alla on silitettävä, ohut vanu ja taustakangas. Saa luvan kestää.

Tätä tyynyä on siis enemmän purettu kuin tikattu, mutta lopputulos miellyttää kyllä omaa silmääni näin.

Viime syksynä aloitettu english paper piecing-työni Millefiori La Tarantella on kasvanut tästä kesäkuisesta kuvasta pituutta, hitaasti, mutta on kasvanut kuitenkin. Mallineet ja muut tarvikkeet ovat olleet pakasterasioissa, raejuustopurkeissa ja kaikenlaisissa törpöissä. Välillä on purkki hukassa ja neulat väärässä paikassa.

Löysin ihan marketista rasian, johon saan nyt kaikki ompelussa tarvittavat samaan paikkaan. Päätylokeroita jaoin vielä muovisilla pumpulipuikkolaatikoilla pienemmiksi, mahtuivat just tuonne sisään. Langat, neulat, pikkusakset, mallineet, valmiit palaset ja käsillä olevien kuvioiden kankaatkin mahtuvat näppärästi nyt samaan paikkaan. Ja kansi kiinni, niin säilyvät ompelujen välissä pölyttöminäkin.

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Tikkausjono

Helle lie pehmittänyt Berninankin aivot, ja se lähtee maahantuojalle päivitettäväksi. Muutama työ oli ompelujonossa, mutta ne jäävät nyt odottamaan. Jos aion tilkkuilla, on tartuttava tikkaamista odottaviin töihin. Lomaa on jäljellä enää x päivää (en halua edes laskea niitä päiviä!), ja urakoin eilen ja tänään useamman työn tikkausvalmiuteen. Töiden alkaessa voi sitten istahtaa vaikka pieneksikin hetkeksi tikkaamaan.

Claudia Pfeilin Poppies-mallista pöytäliinaksi suurentamani työ on tikkausjonon kärjessä. Kärkipaikka ei suinkaan tule siitä, että se olisi roikkunut jonossa kauimmin, vaan siitä, että tiedän (tai luulen tietäväni), miten tämän tikkaan. Taustakangas on valkoista Ikean Ditteä, ja väliin laitoin flanellin.Tuli muuten aika painava, mutta pysyypä sitten pöydällä.

Taustakankaaseen piti ommella sauma, ja vanha Berninani, vm. 1983, pääsi hommiin. Hyvä ja toimiva kone, mutta niitä pieniä automaattijuttuja kaipaan.

Tämä on tämän kesän Päivölän kurssin tuotos. Tikkausideat ovat vielä mietinnässä, siksi tämä joutuu ehkä jonon hännille. Pinnassa on mielenkiintoisia muotoja, valkoinen risti ja sakaroiden väliin jäävät neliöt. Näitä kuvioita vielä hauduttelen

Kesän 2020 Perheniemen kurssin hirsimökkimuunnelma. Tämä on odottanut tässä kuosissa nyt reilun vuoden. Ehkä on jo aika päästä neulan alle. Tyyny tästä varmaan tulee, muuta en ainakaan tähän hätään keksi.

Parin viikon takainen työ, malli on Make Modern-digilehdestä. Oli pakko tehdä melkein heti, kun tämän näin. Suunnittelija on Anke B. Calzada (www.pasacana.com). Värit ovat samat kuin lehden mallissa. Yritin kyllä vääntää tähän muita värejä, mutta kun tämä kokonaisuus kolahti, ei mikään muu oikein tuntunut hyvältä. Tämä saattaa päätyä tikkauspöydälle aika nopeasti, tiedän, miten tämän tikkaan. Tyynyksi tämäkin.

Vaikka koneen rikkoutuminen vähän harmittaakin, voi olla, että minulla riittää puuhaa jonon purkamisessa. Ja jos todella tiukka paikka tulee, kaivan vanhan koneen esille.

(Laitoin kommentointiin hyväksynnän päälle ainakin joksikin aikaa, sillä joku lähettelee tiuhaan tahtiin arabiankielisiä hävyttömyyksiä kommentteihini)

Lisätietoja »

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Laiska töitään luettelee

Talvilomaviikko olikin oikeaa lomaa! Korona piti meidät kotona ja hiihtokisat puoliskon TV:n ääressä. Kylätiet olivat joinakin päivinä peiliä ja jääladut tuiskuttaneet umpeen tai suojasään pehmittämät. Monta hyvää syytä sai istua ompelukoneen ääressä päivästä toiseen.

FinnQuiltin haaste keskeneräiset valmiiksi sattui niin sopivaan saumaan, ja sainkin pienennettyä keskeneräisten vuorta ihan kohtuullisesti. (Mutta kyllä niitä vieläkin on!)

Mäntyharjun kurssilla vuonna x tehty tähtönen sai tikkaukset pintaansa. Yrritin ensin tehdä pieniä tähtiä taustakankaaseen, mutta purin sen, koska halusin tiiviimmäksi tikatun pinnan. Ja uskalsin jopa tikata mustalle pohjalle lilalla langalla.

Välissä on bambuvanu, ja tikatessa aika äkkiä hoksasin, että olisi sittenkin pitänyt kaivaa musta vanu kaapin perukoilta. Olin kuitenkin tikannut jo niin paljon, etten lähtenyt purkamaan. Etenkin purkamassani kohdassa vanua tihkui pintaan, mutta sain sen teippiharjalla pois. Opikseen voi tästäkin ottaa.

Laiskuuttaani näpsin kuvia vain kännykällä, pahoittelen kummallisia valotuksia ja värityksiä.

Claudia Pfeilin suunnittelema Poppy Field laajeni toisella suojatiellä ja lilalla reunuksella koko pöydän peittäväksi liinaksi. Voi olla, että tämä rullataan pois ruoka-aikaan ;D. Nyt tämä odottaa tikkausta.

Yhden illan vietin Sanna Parankon etäkurssilla ja tein lompakon. Päälliseen hyödynsin joitakin vuosia sitten Mäntyharjulla tehtyä hirsimökkiriviä, joista piti tulla reppu. Ei tullut reppua, mutta tuli sentään lompakko.

Noloin keskeneräiseni. Luulin, että tämä oli jo valmis ja olen etsinyt tätä liinakaapistani moneen kertaan ja ihmetellyt, mihin se on joutunut. Se ei ollut koskaan valmistunut, mutta nyt on. English paper piecingillä käsin ommeltu, nyt onnellisesti käyttökunnossa.

Kankaanpään Tilkkupäivillä Katri Eskelisen työpajassa syntyneet lomittaiset kolmiot tekniikalla tehty tilkkupinta päätyi keväiseksi liinaksi. Yhtään tilkkupinnan kankaista ei enää ollut jäljellä ja jouduin reunakantin leikkaamaan ihan eri kankaasta, mutta hyvin näyttää ainakin kuvassa sekaan mahtuvan.

Tämä lienee vanhin keskeneräiseni. Olin pakannut nätisti minigrip-pussiin valmiit tilkkupinnat, kovikehuovat ja vuorikappaleet, jopa vetoketjun ja valmiiksi leikatut ripustuslenkit. Siihen se oli sitten jäänytkin. Nyt on pussi tyhjä ja pussukka valmis. Tämä on iso, korkeus 28, leveys vetoketjun kohdalta 30 cm ja pohjan leveys 10 cm. Tänne mahtuu korkeatkin putelit tai sitten tämän voisi ottaa jonkun pienehkön käsityön projektipussukaksi.

Äitini sanoisi, että laiska töitään luettelee. Voi olla niinkin, mutta oli kiva saada monta juttua valmiiksi!

tiistai 26. tammikuuta 2021

Kultaa, violettia ja hyvää onnea

Vihdoin seinällä! Aloitin tämän vapun aikoihin viime vuonna, yhdeksän kuukautta siinä meni. Malli on Todays's Quilter -lehdestä, jossa se on nimellä Paved with Gold. Beige ja ruskeat eivät kilisytä mitään houkuttelevuuden kelloja minulle, mutta lilat, purppurat, violetit - johan soi sinfoniat!

Nopeampaankin tämä olisi voinut valmistua, mutta ranneongelmat hidastivat etenemistä. Alunperinkin tarkoitus oli laittaa tämä seinälle. Pari vuotta sitten maalattu seinä oli jäänyt keskeltä vähän kirjavaksi, helpompaahan on tehdä tilkkutyö peittämään amatöörin maalausvirheitä kuin maalata seinä uudelleen :D

Lempivärini ei jää kenellekään epäselväksi, nyt taitaa lila riittää tässä huoneessa, kun päiväpeitekin noudattaa samaa linjaa. Seinävaate on n. 160 x 160 cm. Alkuperäinen malli oli vähän isompi, mutta jouduin jättämään kaksi reunuskerrosta pois, tähän paikkaan ei olisi mahtunut suurempaa, kun en halunnut sen menevät sängyn taakse. Vanuna on topakka polyesterivanu, jonka ostin reilu vuosi sitten Birminghamin messuilta.Se on tiivistä ja pysyy hyvin kuosissaan, mutta esim. peittoihin on ehkä liian jäykkää. Tässä se toimii erinomaisesti.

Kun kulta ei mahtunut tilkkutyöhön, törsäsin sitä sitten ihan kunnolla Säde-pussukkaan. Se on ensimmäinen karkkipaperipussukkani. Saimme jouluna Pandan Säde-nimisiä konvehteja (ovat muuten hyviä) ja otin paperit talteen. Tilkkukaveri Sirpalta sain apua, miten paperit muuttuivat pussukaksi. Tämä oli tällainen "pitihän tämäkin kokeilla", suuresti en tästä innostunut. Mutta jos oikein herkullisia papereita tulee vastaan, voin kyllä tehdä toisenkin. Ja pitäähän ne paperit jonkun tyhjentää...

FinnQuiltin keskeneräiset valmiiksi -haaste sai kaivelemaan UFO-varastoa. Ja löytyihän niitä. Poimin ensin tehtäväksi vuosia sitten tekemäni Good Luck Starin, joka odotti vain tyynyksi muotoutumista. Ei ollut todellakaan iso homma, vetoketju taustakankaaseen ja sivusaumat yhteen. Ei mennyt kuin puoli tuntia. Mutta sitä puolituntista piti odottaa useampi vuosi.

keskiviikko 1. tammikuuta 2020

Lahjaompelukset

Joulupukki on jakanut lahjat, nyt voin julkistaa joululahjaompelukseni.
Tein viisi vuotta sitten esikoiselleni Turtles-kassin Amy Butlerin Weekender -kassin mallilla. Kassi on ollut käytössä ainakin mummulamatkoilla ja perhekin on lisääntynyt tuon kassin valmistumisen jälkeen. Miniä mainitsi kerran kassin olevan todella hyvän kokoinen.

Tilkkukassin ompelemiseen ei ollut aikaa ennen joulua. Kaivoin siis varastoistani joskus Viipurista ostamaani kuviollista puolipellavaa kassin materiaaliksi. Pikaisesti vilkaisin, ettei taida olla väliä, miten päin kankaasta kappaleet leikkaa. Sitten kun olin melkein koko kankaani silpunnut, tajusin, että olikin väliä. Siispä kassissa on lampaat sorkat kohti kattoa. Ei voi mitään, sai kelvata näin - ja kelpasikin.

Kassin malli on todella hyvä, ja se on helppo tehdä. Kankaan tikkasin kovikehuopaan, se riitti tukevoittamaan kassin. Kumpaankaan kassiin en ole tehnyt mallissa vetoketjun alapuolella olevia päätytaskuja, vaan jätin vain ne sujuvasti pois.

Tereen ompelu on ollut se haastavin juttu, sitä kun tulee tehtyä aika harvoin. Tereet ja hihnat ovat valmista kaupan tavaraa.

Vuorina on kesäistä, mansikkakuvioista puuvillaa. Sen piti joskus mennä jonkun peiton taustakankaaksi, mutta ei sitten mennytkään.Vuoriksi varsin passelia.

Ehkä joskus vielä ompelen itsellenkin tämän, kun löydän jostain jotain tosi ihanaa kangasta. Toisaalta, kun on pyörällisiin laukkuihin tottunut, niin viitsisikö kassia retuuttaa reissussa?

Kissatyynyä vähän jo vilauttelinkin FB:n Tilkusta asiaa -ryhmässä. Kissan tein vajaa vuosi sitten Sanna Parankon kurssilla, lopullisen muotonsa se sai vasta nyt jouluksi. Tyyny meni lahjaksi keskimmäisellemme, jolla on kaksi hiukan säikkyä kissaa.

Oikein hyvää ja iloisen värikästä tilkkuvuotta 2020 kaikille lukijoilleni!

tiistai 10. joulukuuta 2019

Ei pöllömpää ommella seisten

Treenasin seisoen ompelua, nostin koneen kirjahyllyn (korkeus 95 cm) päälle, ja kaasuttelin siinä. Onneksi sain muistutuksen tilkkukavereilta, että koneessani on myös ns. käsikaasu, ei tarvinnut yhdellä jalalla seistä, kun toinen oli kaasulla.

Ja mikä olisikaan ollut parempi tekniikka pystyompeluun kuin paper piecing. Kun joka sauman jälkeen silitetään ja leikataan, minulla oli työhuoneessani kultainen kolmio näille toiminnoille. Samalla tuli vähän askellettua työvaiheiden välillä.

Olen tätä samaa pöllömallia ommellut aikaisemminkin. Violetin tein ensin (en edes muista, mihin se on päätynyt) ja vähän myöhemmin Ellu sai kahden pöllön tyynyn. Nyt Ellulla on pikkusisko, joka halusi omat pöllöt.Väritoiveina oli pinkki ja keltainen.

Nämä paper piecing -jutut on sellaisia "vielä-yksi" -ompeluksia. Aloitin ison pöllön illalla ja ajattelin tehdä vain vatsaosan. Koko pöllö oli kuitenkin valmis ennen kuin pään tyynyyn painoin. Joka sauman jälkeen ajattelin, että vielä yhden sauman ompelen ja sitten - ja niihän siinä kävi, että saumat loppuivat ennen kuin ompelijan into.

Olen useimmiten ommellut tyynyihin vetoketjun alareunaan. Nyt palauttelin mieleen kikkaa, jolla vetskarin saa näppärästi suoraan saumaan tyynyn takapuolelle. Takakappale leikataan toiseen suuntaan n. 4 cm pitemmäksi kuin päällinen on, ja se leikataan kahtia siitä kohtaa, mihin vetoketju halutaan. Palaset laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan n 2 cm päästä reunasta suoralla tikillä yhteen, tikin pituus minulla oli 5 mm. Jatkokäsittelyä helpottaa, jos sauman ompelee eri värisellä langalla. Ommeltu sauma silitetään auki ja vetoketju neulataan nurjalle puolelle niin, että ketjun keskikohta on sauman päällä. Ketju tikataan oikealta puolelta kiinni ja sauma ratkotaan auki.

Hoksasin vasta tyynyn valmistuttua, että tästä olisi voinut tehdä ohjekuvatkin, mutta siinä kohtaa oli jo myöhäistä. Todennäköisesti aika monelle tämä on ihan tuttu juttu.

Tällä tekniikalla voit käyttää myös jonkin verran tyynyn mittaa lyhyempiä vetoketjuja, kunhan vain sisustyyny mahtuu aukosta sisään. Ompele silloin vetoketjun molemmin puolin tulevat saumat normaalipituisella tikillä ja kankaan värisellä langalla. Ns. leninkiketju on tähän paras, minulla oli omissa varastoissa vähän leveämpi vetoketju, se vähän nostaa reunoja ylös ja kurkistelee saumasta.

Pöllöt parkkeerasivat 40 cm x 40 cm tyynyn päälle. Malli on Cyrille Zellwegerin, ja olen ostanut sen vuosia sitten Etsystä.

Nyt ehkä pöllöt riittävät, ellei sitten Ellu saa toisenkin pikkusiskon.

perjantai 21. joulukuuta 2018

Punaista

Viime kesän Mäntyharjun tilkkukurssin keskeneräisiä yritän vieläkin saatella valmiiksi. Tämä punainen neljän palan heksagon-työ (mistä en ollut ommellessa oikein varma, mikä siitä ehkä isona tulee) on roikkunut seinällä kohta puoli vuotta, nyt sen sitten viimein vapautin keskeneräisyydestä..

Tikkasin heksagoneihin ympyröitä, tai oikeammin nuo taitaa olla jonkin sortin spiraaleja. Oli aika nopea homman, kunnes...

Luotin siihen, että saan kerrokset pysymään paikallaan ilman minkäänlaisia kiinnityksiä, kun kyseessä oli kuitenkin palanen, joka mahtui yhtenä kappaleena levälleen tikkauskoneen pöydälle. Ohuen vanun olin silittänyt kiinni tilkkupintaan, ja ajattelin, että siinähän taustakangaskin pysyy kyydissä mukana. No, ei pysynyt. Sinne se oli nätisti vekittynyt, onneksi huomasin ajoissa.

Pinnasta tuli tyyny, ei vain somisteeksi vaan ihan käyttöön. Koko on 31 x 50. Hyväksi on jo niskan alla testattu. Täytteksi survoin littanaksi nukutun tavallisen tyynyn, josta poistin noin kolmasosan täytteestä ja kavensin päällisen kokoiseksi.

Ihan yksin uutukaisen ei tarvitse sohvalla makoilla. Vuonna 2014 tehdyt kolmiotyynyt pitävät sille seuraa. Tykkään näistä tyynyistä edelleen kovasti. Kesän ne saavat huilata, mutta syyssisustuksen vaihtuessa ne palaavat takaisin sohvalle.

Nyt siivoan ompeluhuoneen, nostan koneen huilamaan työpöydän alle ja ryhdyn joulun viettoon. Ei siihen montaa päivää mene, kun voin nostaa koneen pöydälle takaisin.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Pukamakoira

Paper piecingillä tehty mäyräkoira, joka sitten osoittautuikin pukamaiseksi bassetiksi, sai tikkaukset turkkiinsa ja ympärilleen. Valkoisen osan tikkasin pienellä kiemuralla ja turkkiin vetelin vähän kiharoita.

Varastoistani löytyi tummansinistä puuvillaa, jossa oli pieniä ruskeita kuvioita, juuri oikean väristä reunukseksi, etenkin kun basset pääsi siniselle sohvalle. Säädin pitkään tikatun osan kokoa, aluksi valkoista oli liikaa, ja sinistä liian vähän.Sitten testasin kaventaa tikattua osioita korkeussuunnassa, mutta silloin tummaa tuli ylä- ja alareunoihin liian raskas kerros. Tämä on nyt kaikkien kokeilultujen versioiden kompromissi. Jos nyt tämän tekisin, leikkaisin suosiolla kuvaosan suorakaiteeksi ja tekisin päällisen 40 x 60 cm tyynyyn.

Basset muutti tänään mäyris-perheeseen. Toivottavasti kotiutuu hyvin ja saa Elpasta hyvän kaverin, eikä Elppa kiusaa sitä tuon pukaman takia.

Sivut