*: Tikkaukset

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tikkaukset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. elokuuta 2021

Tikkausta, tyynyjä ja epp-rasia

Bernina Aurorani on edelleen maahantuojalla päivityksessä, mutta tekemistä on ollut siitä huolimatta. Tikkausjonosta purkautui ensin pienemmät työt, kaksi tyynyä, Make Modern-lehden Harvest-malli ja viime kesänä Perheniemessä tehty hirsimökkimuunnelma.

Harvestiin tikkasin lehdyköitä tai tähkiä tai mitä nyt kukakin tässä näkee.

Keskelle tuli rinkula sekä harmaalla että keltaisella tikkauslangalla.

Tyynyä suunnitellessa mietin ensin ihan muita värejä, mutta mallin keltainen ja harmaa miellyttivät niin paljon, että taivuin suunnittelijan värivalintaan. Etenkin kun kotoa löytyi paikka tälle väriyhdistelmälle. Eteisessämme on vanhempieni v. 1958 hankkimat nojatuolit, jotka kunnostutin kymmenisen vuotta sitten. Näissä istutaan aika harvoin ja laitoin tyynyyn ohuehkon täytteen, joten vielä mahtuu tyynystä huolimatta istahtamaan tuolin reunalle kenkiä jalkaan laittaessa.

Perheniemen tilkkukurssilla 2020 tehty hirsimökkimuunnelma löysi myös tikkinsä, kylläkin pitkän kaavan kautta.

Versio 1: Tikkasin (=yritin) vapaalla konetikkauksella käsivaralla muutaman millin sauman viereen, ei onnistunut, tuli kaikkea muuta kuin suoraa. Onneksi ei tarvinnut purkaa kuin kymmenisen senttiä.

Versio 2: Tikkasin vanhalla Berninallani suoraa tikkiä samaan kohtaan. Ei näyttänyt hyvälle. Kapeissa kohdissa liikaa saumoja pienessä tilassa. Purin 20 cm.

Versio 3: Tikkasin vapaalla tikkauksella saumojen väliin samantapaista kuviota kuin toiseenkin tyynyyn. Kapeita osuuksia, mutta näytti aluksi ihan kivalle. Sitten alkoi tuntua, että tyynyyn tulee likaa tavaraa ja alkuperäisen pinnan kuviointi katosi. Ratkoja kehiin ja tikkaukset purkuun. Tikattu oli noin kolmannes pinnasta.

Versio 4: Tikkasin vanhalla Berninalla suoraan saumaan. Nyt alkoi kelvata tällekin tekijälle. Viuhkakuvio korostui ja tilkkukuvio pääsi oikeuksiinsa.

Versio 5: Tummaan lilaan reunaan piirsin samanlaisia kuvioita kuin tilkkupinnassa, mutta pienempinä. Yhtä reunaa tikkasin puoliväliin. Oli niin levoton ja vei huomion keskiosasta, että purin pois. Reuna on nyt kokonaan ilman tikkausta.

Tilkkupinnan alla on silitettävä, ohut vanu ja taustakangas. Saa luvan kestää.

Tätä tyynyä on siis enemmän purettu kuin tikattu, mutta lopputulos miellyttää kyllä omaa silmääni näin.

Viime syksynä aloitettu english paper piecing-työni Millefiori La Tarantella on kasvanut tästä kesäkuisesta kuvasta pituutta, hitaasti, mutta on kasvanut kuitenkin. Mallineet ja muut tarvikkeet ovat olleet pakasterasioissa, raejuustopurkeissa ja kaikenlaisissa törpöissä. Välillä on purkki hukassa ja neulat väärässä paikassa.

Löysin ihan marketista rasian, johon saan nyt kaikki ompelussa tarvittavat samaan paikkaan. Päätylokeroita jaoin vielä muovisilla pumpulipuikkolaatikoilla pienemmiksi, mahtuivat just tuonne sisään. Langat, neulat, pikkusakset, mallineet, valmiit palaset ja käsillä olevien kuvioiden kankaatkin mahtuvat näppärästi nyt samaan paikkaan. Ja kansi kiinni, niin säilyvät ompelujen välissä pölyttöminäkin.

maanantai 5. huhtikuuta 2021

Peitto t-paidoista

Tytär on toiminut kansainvälisessä lasten ja nuorten kansainvälisyyskasvatusjärjestössä CISVissä pikkutytöstä alkaen. Tapahtumista ja leireiltä oli kertynyt t-paitoja iso kassillinen. Ehdotin, että voisin ommella niistä peiton, näin muistot jäisivät talteen eivätkä katoaisi kierrätykseen. Paidat olivat hyväkuntoisia, osaa ei oltu montaa kertaa käytetty. N. 40 paidasta tehtiin karsintaa sen perusteella, miten hyvin printit olisivat hyödynnettävissä.

T-paidoista leikattujen palojen taakse silitin ohuen tukikankaan estämään venymistä. Kokosin paloista pinnan ompelemalla niiden väliin puuvillasta kaitaleet. Sommittelu oli haastavaa erikokoisten palojen kanssa - ja nyt kun näen peiton valmiina, muutaman kohdan olisi voinut tehdä toisin.

Tilkkupinnan silittäminen olikin temppu! Paitojen painatukset eivät kestäneet silitystä, joten 2-3 liinan kanssa peitin kuviokohdat, että pääsin silittämään ommellut saumat ja kaitaleet. Silti sain parista paidasta vähän värin siirtymää, kun raudan reuna olikin ottanut painatukseen kiinni.

Kerrosten rakentamiseen käytin ensimmäistä kertaa Biltemasta hankkimiani puristimia. Homma sujui näiden avulla sukkelaan eikä tarvinnut teippailla. Ainoa haaste oli se, että puristimet olivat niin tiukkoja, että jouduin kaksin käsin puristamaan ne paikoilleen.Tuli käsien puristuvoimatreenit samalla. Idea puristimien käyttöön löytyi täältä

Tikkasin kaitaleisiin ja reunoihin kahdeksikon muotoista kiemuraa. Tätä en sitten vähään aikaa kyllä tee, muuttui puolivälissä niin tylsäksi, vaikka olikin nopeaa tehdä.

Tikatessa paljastui nolo moka. Olin noudattanut em. videon ohjeita kirjaimellisesti ja merkinnyt tilkkupinnan paikan vanuun nuppineuloilla. Ei olisi pitänyt. Sillä en muistanut ottaa niitä pois (tästä kyllä varoiteltiin videolla). Osan neuloista sain pois irroittamalla muutaman hakaneulan ja pujottamalla käden tilkkupinnan ja vanun väliin. Osa ilmoitti itsestään vasta tikkausvaiheessa, vaikka olin ennen tikkaamisen aloittamista käännellyt ja väännellyt pintaa niistä kohdista, joihin tiesin neuloja laittaneeni. Onneksi ne olivat lituskapäisiä neuloja. Pakotin neulan kärjen näkyviin, otin pihdeillä otteen neulasta, toisella kädellä pidin kiinni peiton sisällä olevasta neulan päästä ja kiskoin neulan irti muovilituskasta. Peiton sisällä on nyt ainakin kolme pientä muovinpalaa. Tämän operaation jälkeen luin jostain vinkin käyttää hammastikkuja, koska ne tuntuu käteen, kun pintoja siloittelee yhteen. Totta, mutta nepä olisi vielä vaikeampi saada sieltä pois, jos ne sinne unohtuu. Käytän haihtuvaa merkkauskynää seuraavan kerran.

Peiton tyhjäksi jääneeseen kulmaan tikkasin tyttären käden. Yksi kiemura karkasi kädenselällekin. En aluksi tykännyt tästä, se kun mielestäni muistutti tilkkupinnalle lätkäistyä muovihanskaa, mutta kyllä tuohon silmä sitten tottui.

Kun tikkauksen edetessä irroittelin hakaneuloja, meinasin ssaada sätkyn kurkistaessani taustapuolelle. Hakaneulat ovat jättäneet likaiset pisteet! Ja niitä on vaikka kuinka monta.

No, onneksi ei ollut niin, vaan ne olivatkin taustakankaan hippojen silmät :D

Reunakanttiin hain samoja värejä kuin t-paidoissa. jotta reunaan tulisi edes jotakin eloa.

Joitakin palojen yhdistämisiä tein, koska yhteenkuuluvat tekstit olivat paidan eri puolilla, ja ajatus olisi hävinnyt, jos ne olisivat olleet erikseen.

Nyt peitto lennähtää paitojen omistajalle!

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Laiska töitään luettelee

Talvilomaviikko olikin oikeaa lomaa! Korona piti meidät kotona ja hiihtokisat puoliskon TV:n ääressä. Kylätiet olivat joinakin päivinä peiliä ja jääladut tuiskuttaneet umpeen tai suojasään pehmittämät. Monta hyvää syytä sai istua ompelukoneen ääressä päivästä toiseen.

FinnQuiltin haaste keskeneräiset valmiiksi sattui niin sopivaan saumaan, ja sainkin pienennettyä keskeneräisten vuorta ihan kohtuullisesti. (Mutta kyllä niitä vieläkin on!)

Mäntyharjun kurssilla vuonna x tehty tähtönen sai tikkaukset pintaansa. Yrritin ensin tehdä pieniä tähtiä taustakankaaseen, mutta purin sen, koska halusin tiiviimmäksi tikatun pinnan. Ja uskalsin jopa tikata mustalle pohjalle lilalla langalla.

Välissä on bambuvanu, ja tikatessa aika äkkiä hoksasin, että olisi sittenkin pitänyt kaivaa musta vanu kaapin perukoilta. Olin kuitenkin tikannut jo niin paljon, etten lähtenyt purkamaan. Etenkin purkamassani kohdassa vanua tihkui pintaan, mutta sain sen teippiharjalla pois. Opikseen voi tästäkin ottaa.

Laiskuuttaani näpsin kuvia vain kännykällä, pahoittelen kummallisia valotuksia ja värityksiä.

Claudia Pfeilin suunnittelema Poppy Field laajeni toisella suojatiellä ja lilalla reunuksella koko pöydän peittäväksi liinaksi. Voi olla, että tämä rullataan pois ruoka-aikaan ;D. Nyt tämä odottaa tikkausta.

Yhden illan vietin Sanna Parankon etäkurssilla ja tein lompakon. Päälliseen hyödynsin joitakin vuosia sitten Mäntyharjulla tehtyä hirsimökkiriviä, joista piti tulla reppu. Ei tullut reppua, mutta tuli sentään lompakko.

Noloin keskeneräiseni. Luulin, että tämä oli jo valmis ja olen etsinyt tätä liinakaapistani moneen kertaan ja ihmetellyt, mihin se on joutunut. Se ei ollut koskaan valmistunut, mutta nyt on. English paper piecingillä käsin ommeltu, nyt onnellisesti käyttökunnossa.

Kankaanpään Tilkkupäivillä Katri Eskelisen työpajassa syntyneet lomittaiset kolmiot tekniikalla tehty tilkkupinta päätyi keväiseksi liinaksi. Yhtään tilkkupinnan kankaista ei enää ollut jäljellä ja jouduin reunakantin leikkaamaan ihan eri kankaasta, mutta hyvin näyttää ainakin kuvassa sekaan mahtuvan.

Tämä lienee vanhin keskeneräiseni. Olin pakannut nätisti minigrip-pussiin valmiit tilkkupinnat, kovikehuovat ja vuorikappaleet, jopa vetoketjun ja valmiiksi leikatut ripustuslenkit. Siihen se oli sitten jäänytkin. Nyt on pussi tyhjä ja pussukka valmis. Tämä on iso, korkeus 28, leveys vetoketjun kohdalta 30 cm ja pohjan leveys 10 cm. Tänne mahtuu korkeatkin putelit tai sitten tämän voisi ottaa jonkun pienehkön käsityön projektipussukaksi.

Äitini sanoisi, että laiska töitään luettelee. Voi olla niinkin, mutta oli kiva saada monta juttua valmiiksi!

torstai 20. helmikuuta 2020

Ompelukoneen uusi mekko

Ompelukoneeni on yleensä jatkuvasti työpöydälläni. Kuljetusta varten sille on kassi, mutta käyttöä odotellessaan se joutuu olemaan suojatta. Pitkään suunnittelin suojahuppua ja se oli ufolistallanikin viime syksystä alkaen. Minulla oli kivoja ompelukonepaneeleita, joita suunittelin käyttäväni suojahuppuun, mutta ne olivatkin liian isoja, enkä halunnut pilkkoa kivaa kuvaa. Siksi menin lentävillä hanhilla, joka on yksi suosikkiblokkini.

Koneen taso on käytännössä aina paikallaan, ja halusin, ettei sitä tarvitse poistaa konetta huputettaessa. Hanhet asettuivat jonoon, ja vasta sitten kun olin tikannut ja kantannut hupun, keksin, miten olisin voinut hoitaa tuon tyhmän ja tyhjän kulman. Seuraavaan sitten :D

Johdolle tein oman halkion kulmaan.

Halusin, että sisus on siisti, siksi kanttasin saumavaratkin. Eipä tuo mihinkään näy hupun ollessa käytössä, mutta eipähän roiku langanpätkät tarttumassa koneen ulokkeisiin.

Seuraavan projektin kankaat kävin ostamassa eilen. Naapurikunnassa, ihan maaseudulla, on Pakkalan Puoti, joka tuo maahan saksalaisia huonekalukankaita. Olin kuullun kaupasta, mutten koskaan käynyt siellä. Olin työkeikalla "vähän" sillä suunnalla, joten päätin poiketa, (20 km poikkeama) koska kauppa on vain keskiviikkoisin auki, sopimuksesta myös muulloin.

Vähän meni pää sekaisin, ja koitin kovasti palautella mieleeni kotona olevia kankaita, koska niin monesta kaupan kankaasta olisi ollut niin kiva tehdä laukku tai tyyny (tai vaikkapa takki, joita siellä oli valmiina myynnissäkin). Hillitsin itseni todella ansiokkaasti ja ostin vain sen, mitä tulin ostamaankin. kankaat Ritz-tuolien uusiksi päällisiksi. Tuolit ovat hyvin kestäneet aikaa monessakin mielessä, mutta kankaat alkavat olla liikaa nähneet. Suuressa Käsityölehdessä oli vuosia sitten kaavat ko. tuolien irtopäällisiin, ja tuota lehteä olen säilyttänyt näihin päiviin asti.

Kuten kuvasta näkyy, voi tulla jonkinlainen tilkkuversio, kunhan nyt saan ensin kaavat piirrettyä (inhokkihommaa!) ja kankaisiin vähän paremmin tutustuttua. Kasassa on kangasta todennäköisesti yli kymmenen meriä, harmaa ja turkoosi on metrihintaan pakalta, muut kilotavaraa. Koko kasan hinta 85 €!

Ystävänpäivänä sain ihanan yllätyksen tilkkuystävältä, kauniissa rasiassa mm. ihania kankaita. Säilyttelen niitä näin asetelmana jonkin aikaa, kunnes keksin, mihin raaskin noita ihanuuksia käyttää. Kiitos, Anneli!

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Karkkipäivä

Alkuvuodesta 2019 tein Hartolan opistossa Sanna Parankon kurssilla karkkiblokkeja, jotka ompelin siellä jo tilkkupinnaksi. Pinta oli aika pieni kooltaan, ehkä lastenpeitoksi sopiva. Se jäi odottelemaan parempia aikoja - ja kuten myöhemmin selvisi, uutta kurssia.

Saman vuoden syksynä tein taas lähtöä Hartolaan, ja nappasin tilkkupinnan mukaani sillä ajatuksella, jos sieltä löytyisi hyvä idea reunukseen. Ja löytyihän sieltä, spiraaliblokki. Peitolla ei kuitenkaan silloin ollut sopivaa saajaa tai kohdetta, joten se jäi taas odottelemaan. Yllättäen loppuvuodesta tulikin kiitoslahjan tarve, ja sain puhtia tikata peiton valmiiksi.

Karkkeihin tikkasin kevyesti kaartuvia viivoja ja valkoiselle taustalle silmukoitua kiemuraa. Välikaitaleisiin kahdesta suunnasta kaunokirjoitusharjoituksia. eli oman kouluaikani formaatin mukaisia l-kirjaimia. Lankana omasta varastosta löytynyt kummallisuus - lohen tai korallinpunainen, vaihtuvavärinen Aurifil, mielestäni aika kammottava sävy. Rulla oli jo korkattu, mutta minulla ei ole mitään muistikuvaa, mihin olisin sitä käyttänyt?

Spiraaleihin vaihdoin keltaisen langan. Ja kun käsivaralla menen, eivät viivat ole viivasuoria. Valkoisen pohjakankaan tikkasin valkoisella, jolloin vaihdoin alalangan myös valkoiseksi, kun en halunnut keltaisten pisteiden pomppaavan edes vahingossa oikealle puolelle.

Reunan tikkaamisen aloitin vailla ajatusta, mitä syntyisi. Piirtelin valkoisen osion jakoa huomioiden siksakkia merkkauskynällä ja kuvio muodostui siinä ommellessä. Tämä on mielestäni aika hauskan näköistä reunassa.

Taustan tein paloista, vaikka olinlin jo jossain vaiheessa kangaskauppaan menossa. Keräsin samansävyisiä keltaisia. Sivuilla olevat kappaleet leikkasin kahdeksi palaksi ja vaihdoin keskelle palat toisinpäin näyttämään siltä, että tämä olisi muka suunnitteltu juuri näistä kankaista näin. :D Ei ihan onnistunut, kun kankaat on niin samanvärisiä. Kun leveydestä jäi vähän uupumaan, tein sitä lisää värikkäillä kaitaleilla. Tikkauksen kokonaisuus erottuu vähän tästä kuvasta, pilvinen ja pimeä päivä ei ollut paras kuvaamisen kannalta. Eroa siinä, onko alalanka valkoinen vai keltainen, ei juuri erota isossa kuvassa.

Laiturikuvissa peitto näyttää leijuvan itsekseen. Illuusion saa aikaan tilkkuilijan paras apu, miespuolinen kannattelija, joka häyttää osaavan hommansa, vaikka joutuukin kyyristelemään itseään lyhyemmän peiton takana. Kuvaaja ei vain oikein saanut tarkkoja kuvia hämärässä ja suttuisessa säässä.

Peiton nimi on Karkkipäivä ja sen koko on n. 125 x 155 cm, välissä on bambuvanu.

Peiton saa Helena, joka on 15 vuoden ajan mm. imuroinut langanpätkiä ja pyyhkinyt kangaspölyä kodissamme ja antanut minulle monta tuntia kuukaudessa lisäaikaa ommella.

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Korkojen kanssa

Ompeluaika ja -tehot ovat olleet viimeisen kahden kuukauden aikana tosi vähissä. Jotain olen kuitenkin saanut aikaan - ja ihan korkojen kanssa! Peitto valmistui jo muutama viikko sitten, mutta siinä pelossa, että peiton saaja eksyy blogiini ennen peiton saamista, olen pitänyt tuotoksen piilossa täältäkin.

Koko peiton idea on vaaleassa kankaassa, jossa on kenkiä ja laukkuja. Ystäväni on punaisten korkokenkien ystävä, itseasiassa niitä voi jopa kutsua hänen tavaramerkikseen. Kenkäkangasta minulla oli vähän fat quarteria suurempi pala, Tilkusta asiaa-ryhmän kautta sain sitä lisää. Toisessa saamassani palassa oli vyöte mukana, siitä selvisi kankaan ostopaikka ja tilasin sitä vielä lisää.

Mallin kanssa olin aika eksyksissä pitkään. Tein jopa kymmenkunta blokkia toisella mallilla, vain todetakseni, etteivät valitsemani kankaat toimi siinä ollenkaan. Malli olisi vaatinut toisen vaalean kankaan, ja sen löytämisessä oli niin paljon haastetta, että hautasin ompelemani blokit jonnekin korin pohjalle ja aloitin ihan alusta. Tämä malli löytyi Fons&Porterin kirjasta Star Quilts.

Risteyskohdissa olevien tähtien kangasvalinnan kanssa tuskailin pitkään. Vaikka yksiväriset tähdet ovat saman värisiä kuin kenkäkankaan pohja, niin ne näyttävät valkoisille ja tuntuivat hyppäävän silmille. Kenkäkankaalla pinnasta tuli taas levoton. Kokeilin keskipalaksi pinkkejä kankaitakin, mutta aika vilkkaaksi meni niinkin. Tähdet pomppii, mutta pomppikoot.

Taustakankaaksi löytyi omista varastoista pakanpää Marimekon Lumimarjaa. Kangasta oli himpun verran liian vähän, siispä ompelin jatkot kumpaankin päähän.

Tähtiblokkeihin on tikattu aurinkokuvio varsin luovasti, välikaitaleisiin lehtikuviota, valkoiseen reunukseen e-kirjaimen kaunokirjoitusharjoituksia ja uloimpaan reunukseen spiraaleja.

Nimilapun tein ompelukoneella. Nimi peitolle putkahti mieleen, kun aikani pyörittelin korko-sanaa.

Peiton koko on 133 x 180 cm. Sisällä on bambuvanu ja se on tikattu Viipurista löytämälläni Mettlerin tikkauslangalla. Lankakaupat tehtiin ihan perinteisesti tiskin takaa pyytämällä. Ilmeisesti pinkki ei ole venäjäksi mitään pinkin tapaistakaan, koska jouduin aika monta kertaa sanomaan njet, kun myyjä osoitteli eri värejä telineessä. Mutta osui sitten lopulta oikean rullan kohdalle.

Tänään ystäväni saa tämän syntymäpäivälahjakseen.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

Kevätvauvoille

Kevät on vauvojen aikaa, ja niinpä koneeni neulan alle sijoittui kaksi köllöttelyalustaa huhtikuisille pikkuprinsessoille.

Kumpikaan ei ole varsinainen tilkkutyö, mutta tikkaamistaitoja pääsin kyllä treenailemaan. Ensimmäisen peiton ihana punainen kangas on peräisin tulevan vauvan isoäidin äitiysmekosta. Tätä mekkoa hän käytti odottaessaan vauvan äitiä.

Minusta tämä on niin ihana oivallus isoäidiltä, tuleva pienokainen on kirjaimellisesti suvun helmoissa.:D. Ja siksi myös päätimme, ettei kangasta pilkota, vaan käytetään se kokonaisena.

Kangas on ihan pehmeää puuvillaa ja edelleen hyvässä kunnossa. Peiton toiselle puolelle löytyi omista varastoista hauska tilkkupuuvilla. Pintaan tikkasin sydänketjua ja peiton reunoihin Nuku, nuku, nurmilintu- laulun sanat niin pitkälle kun reunaa riitti.


Reunuksen väri kuvassa on taas ihan jotain muuta kuin oikeasti :(

Toisessa peitossa on keskellä Marimekon Myllymäki-kuosia, reunoilla Finlaysonin palalaarista pelastettua kaksiväristä puuvillaa.

"Myllymäet" tikkasin vapaamuotoisilla spiraaleilla, reunaan tein kulmikkaita kukkasia.

Taustakankaana on samaa Finlaysonin puuvillaa kuin reunuksissa.

Peitot ovat noin metrin verran tai vähän alle kanttiinsa, välissä on bambuvanu.

Kiva tehdä välillä näinkin, mutta nyt taas sukellan tilkkuihin!

Sivut